Ratsastusterapia käytännössä

 

Ratsastusterapiatunti voi toisinaan ulkopuolisen silmin näyttää aivan tavalliselta ratsastushetkeltä: Hevonen laitetaan kuntoon, noustaan ratsaille ja opetellaan ratsastukseen liittyviä asioita – tai mennään maastoon – ja lopuksi tuodaan hevonen takaisin talliin. Aivan tavalliselta ratsastustunnilta se ei näytä silloin kun vaikka heitellään palloa, tehdään tehtävärataa puumiekalla renkaita tavoitellen, ratsastetaan silmät kiinni tai tasapainoillaan hernepussi pään päällä tai kun asiakas lepäilee hevosen selän päällä vatsallaan. Joskus terapiatunti saattaa näyttää luonnollisen hevostaidon kurssilta, kun asiakas opettelee ottamaan vapaaseen hevoseen kontaktia tai muuten maasta käsin hallitsemaan hevosta eri tavoin. Terapiatunti saattaa näyttää hevosenhoito-kurssilta, kun letitetään hevosen harjaa, pestään hevosta, leikataan häntää tai mittaillaan hevosen rehuannoksia, putsataan karsinaa – tai tehdään vihkoon hevostietoihin liittyviä tehtäviä. Vikellystunnilta terapia näyttää, kun asiakas harjoittelee erilaisia ”temppuja” hevosen selässä; istuu väärinpäin, nousee polvilleen, kokeilee ratsastusta eri asennoissa tai jopa tasapainoilee seisten hevosen selässä. Ajo-opetukselta vaikuttaa terapiatunti, jossa ohjastetaan hevosta takaa tai lähdetään kärryajelulle.

 

Kaikesta edellä mainitusta tekee terapiatunnin se, että – käyttäen hyväksi hevosiin ja ratsastukseen liittyvää toimintaa – tarkoituksena on tavoitteellisesti tukea lapsen tai nuoren kasvua ja kehitystä. Koulutettu ratsastusterapeutti pystyy minkä tahansa tekemisen, toisinaan vain hevosen kanssa olemisen, kohdalla perustelemaan, miksi kyseistä asiaa ollaan tekemässä, miten se voi hyödyttää asiakasta ja edesauttaa sovittuihin tavoitteisiin pääsemisessä. Ratsastusterapian tavoitteena ei ole ratsastustaitojen hankkiminen vaan itsensä – kehon, mielen ja vuorovaikutustaitojen – hallinta. Tässä kokonaisvaltaisessa kuntoutuksessa elämyksellisyys sekä onnistumisen ja mielihyvän tunteet toimivat voimakkaina motiiveina.

 

Terapiatyöni on psykososiaalista kuntoutusta, jossa asiakkaan kuntoutumisen tarpeet voivat liittyä muun muassa vaikeuksiin vuorovaikutustaidoissa ja käyttäytymisessä, tunne-elämän häiriöihin tai erilaisiin neurologisiin häiriöihin, kuten ADHD, dysfasia, Asperger tms. Asiakkaiden taustalla voi olla erilaisia traumoja, jotka vaikuttavat kokonaisvaltaisesti elämän eri alueilla. Terapiassa ihminen nähdään kokonaisuutena psyykkiset, fyysiset ja sosiaaliset prosessit huomioiden. Asiakas on kontaktissa hevoseen niin ajatusten, tunteiden kuin kehon tasolla.

Tavoitteet asetetaan aina yhdessä asiakkaan sekä häntä hoitavan / lähettävän tahon kanssa. Pyrkimyksenä on usein erilaisten pelkojen lieventyminen, vuorovaikutustaitojen paraneminen, itseluottamuksen vahvistuminen tai käyttäytymisen hallitseminen. Tavoitteet pyritään pilkkomaan konkreettisiksi osatavoitteiksi, jotta niiden toteutumista voidaan myös seurata ja arvioida.

Hevosen avulla pystytään luontevasti lähestymään erilaisia tunnetiloja. Terapian aikana opitaan havainnoimaan ja tunnistamaan minkälaisia edeltäviä tekijöitä ja ajatuksia tunnetilojen taustalla on ja opitaan ymmärtämään, miten tunteet ilmenevät ilmeissä, eleissä ja koko kehossa. Pikkuhiljaa edeten opitaan ymmärtämään tunteiden ja ajatusten vaikutuksia käyttäytymiseen, opitaan löytämään uusia tapoja ilmaista tunteita ja tulemaan toimeen erilaisten tunteiden kanssa.

Hevonen haastaa monipuolisiin vuorovaikutustilanteisiin, jotka kehittävät kommunikaatiokykyä. Kehollisuus on tärkeä osa ratsastusterapiassa – tietoisuus omasta kehosta liittyy kiinteästi myös tietoisuuteen omasta mielestä. Myös kehon monipuolista hallintaa opitaan ja sitä kautta motoriikka, tasapaino ja koordinaatiokyky kehittyvät ja ryhti paranee. Ratsastusterapiassa saadut onnistumisen elämykset lisäävät luottamusta omiin kykyihin ja vahvistavat itsetuntoa ja minäkuvaa. Myös keskittymiskyky ja itsehillintä lisääntyy. Talliympäristössä oppii lisäksi luontevasti sääntöjen ja ohjeiden noudattamista.

Vaikka edellä olen lähestynyt asiaa lasten ja nuorten kannalta, pätee samat asiat myös aikuisten kanssa työskennellessä. Aikuisten asiakkaiden parissa voidaan usein vielä helpommin päästä keskustelemaan terapian vaikutuksista mieleen, kehoon, käyttäytymiseen – lasten terapioiden usein vaikuttaessa enemmän tiedostamattomalla tasolla terapian painottuessa itse toimintaan.

Ratsastusterapia-kerta on tunnin tai puolentoista tunnin mittainen ja toteutetaan yleensä kerran viikossa. Terapiajakson pituus määräytyy tavoitteiden mukaan.

Myös pienryhmissä voi terapiaa järjestää, mikä sovitaan erikseen yhdessä lähettävän tahon kanssa. Ryhmä/pariterapia voi sopia parhaiten esim. lapsille, joilla on puutteita sosiaalisen vuorovaikutuksen taidoissa. ”Kaveritaitoja” voidaan opetella pariterapiassa toimien yhdessä hevosen kanssa – jakaen tehtäviä, auttaen toinen toistaan ja oppimalla toiselta. Joskus toimimme myös vanhempi-lapsi kokoonpanolla, joka on toimiva tapa havainnoida sekä myös parantaa perheen sisäistä vuorovaikutusta.

Terapiaan hakeutuminen

Ratsastusterapiaan hakeudutaan useimmiten oman hoitavan tahon kautta, joita voivat olla kunnan sosiaali- tai terveystoimi, sairaalat (VSSHP) tai lastensuojelulaitokset. Myös itse maksavana on mahdollista hakeutua ratsastusterapiaan. Suomen Kela-korvausjärjestelmä ei tue ratsastusterapiaa psykososiaalisena kuntoutuksena – Kela korvaa sitä vain osana fysio- tai toimintaterapiaa, jolloin ratsastusterapeutin pohjakoulutuksen tulee olla fysio- tai toimintaterapeutti.